Täydellisen pitsan maanantai

Sveitsillä on paikka sydämessäni aina, mutta sveitsiläinen ruoka ei ole vielä sulattanut sydäntäni, Fondueta ja Raclettea lukuunottamatta. Koska ravintolat eivät saa makunystyröitäni heräilemään, ajattelin että jos omatekoisena sveitsimätöt maistuisivat paremmalta ja siispä päätin tehdä niitä itse. Olin jo suunnitellut päivän ruoan kunnes huomasin avaamattoman kinkkupaketin, jonka viimeinen käyttöpäivä lähestyi uhkaavasti. Pikainen muutos ruokalistaan ja Zürcher geschnetzeltes vaihtui pitsaan, mistä tosin on vuosien saatossa tullut yksi maan kansallisruoista.

Pitsa on siinä mielessä kiinnostava ruoka, että kaikesta yksinkertaisuudestaan siitä voi saada ihan kamalaa. Suomessa asuessani Suomi-Turkkipitsat olivat aivan mahtavia. Nykyään en syö niitä ikinä. Täällä pitsa on saanut aivan uuden ulottuvuuden, sillä italiainen pitsakulttuuri näkyy ja maistuu täkäläisissä pitsoissa, eikä enää suomalainen kinkkujuustopiiras muistuta mielestäni pitsaa lainkaan.

Jokainen varmaan tietää, että hyvässä pitsassa on rapea ja ohut pohja. Sen lisäksi olemme miehini kanssa tulleet siihen tulokseen, että pohjan lisäksi myös tomaattikastikkeella on iso merkitys lopputulokseen. Mauton tai liian vähäinen tomaattikastike tekee pitsasta kuivan ja tylsän makuisen, on sitten täytteet kuinka hyviä tahansa.

Se mikä Suomessa pitsasta tekee hyvän, on mielestäni pitsan tuho. Täytteitä eikä juustoa saa olla liikaa! Muutama eri täyte riittää eikä niilläkään pitsaa kuoruteta.

Miten sitten täydellinen pitsa onnistuu kotikonstein? Sitä on yritetty jo pitkään ja hartaasti. Välillä täydellisen pitsan tavoittelu on jäänyt toisarvoiseksi, mutta nyt se syntyi aivan vahingossa. Ja se onnistuu suunnilleen näin:

5 dl lämmintä vettä

1 ps kuivahiivaa

1 tl suolaa

vajaa desi öljyä

n. 8-9 täysjyväjauhoja, joista pari desia voi korvata tavallisilla vehnäjauhoilla.

Vaivaa taikina kimmoisaksi, anna kohota ja kaulitse ohueksi pellille. Kaulitsemista helpottaa kun taikinan päälle ripottelee karkeaa jauhoja, esim täysjyvä.