Täydellisen pitsan maanantai

Sveitsillä on paikka sydämessäni aina, mutta sveitsiläinen ruoka ei ole vielä sulattanut sydäntäni, Fondueta ja Raclettea lukuunottamatta. Koska ravintolat eivät saa makunystyröitäni heräilemään, ajattelin että jos omatekoisena sveitsimätöt maistuisivat paremmalta ja siispä päätin tehdä niitä itse. Olin jo suunnitellut päivän ruoan kunnes huomasin avaamattoman kinkkupaketin, jonka viimeinen käyttöpäivä lähestyi uhkaavasti. Pikainen muutos ruokalistaan ja Zürcher geschnetzeltes vaihtui pitsaan, mistä tosin on vuosien saatossa tullut yksi maan kansallisruoista.

Pitsa on siinä mielessä kiinnostava ruoka, että kaikesta yksinkertaisuudestaan siitä voi saada ihan kamalaa. Suomessa asuessani Suomi-Turkkipitsat olivat aivan mahtavia. Nykyään en syö niitä ikinä. Täällä pitsa on saanut aivan uuden ulottuvuuden, sillä italiainen pitsakulttuuri näkyy ja maistuu täkäläisissä pitsoissa, eikä enää suomalainen kinkkujuustopiiras muistuta mielestäni pitsaa lainkaan.

Jokainen varmaan tietää, että hyvässä pitsassa on rapea ja ohut pohja. Sen lisäksi olemme miehini kanssa tulleet siihen tulokseen, että pohjan lisäksi myös tomaattikastikkeella on iso merkitys lopputulokseen. Mauton tai liian vähäinen tomaattikastike tekee pitsasta kuivan ja tylsän makuisen, on sitten täytteet kuinka hyviä tahansa.

Se mikä Suomessa pitsasta tekee hyvän, on mielestäni pitsan tuho. Täytteitä eikä juustoa saa olla liikaa! Muutama eri täyte riittää eikä niilläkään pitsaa kuoruteta.

Miten sitten täydellinen pitsa onnistuu kotikonstein? Sitä on yritetty jo pitkään ja hartaasti. Välillä täydellisen pitsan tavoittelu on jäänyt toisarvoiseksi, mutta nyt se syntyi aivan vahingossa. Ja se onnistuu suunnilleen näin:

5 dl lämmintä vettä

1 ps kuivahiivaa

1 tl suolaa

vajaa desi öljyä

n. 8-9 täysjyväjauhoja, joista pari desia voi korvata tavallisilla vehnäjauhoilla.

Vaivaa taikina kimmoisaksi, anna kohota ja kaulitse ohueksi pellille. Kaulitsemista helpottaa kun taikinan päälle ripottelee karkeaa jauhoja, esim täysjyvä.

Yrttikuorrutettua lampaankaretta

Ystäväni, jolle ruoka on sydämen asia, kertoi minulle illallissuunnitelmista tarjota vierailleen yrttikuorutettua lampaankaretta. Hänen kokkailut vievät aina kielen mennessään ja tämäkin kuulosti sen verran  herkulliselta, että päätin kokeilla tehdä tätä joskus itsekin. 

Liha- ja kalatuotteet ovat täällä erittäin kalliita, mutta lauantai-iltana kaupassa ilokseni huomasin, että loput lampaankareet olivat puoleen hintaan (kaupassa kannattaa käydä vähän ennen sulkemisaikaa, jolloin lähes aina tekee "löytöjä"). Kare päätyi ostoskärryyni ja sunnuntain ruokaongelma oli ratkaistu. 

Kotona lueskelin netistä löytämiäni reseptejä ja sain ideoita, kuinka loihdin oman versioni tästä arvokkaasta raaka-aineesta. 

Laitoin kareen pari tuntia ennen paistamista maustumaan. Sivelin kareen öljyllä ja hieroin päälle valkosipulia, kuivattua timjamia ja suolaa. 

Yrttikuoruksen ainekset löytyivät omasta yrttitarhasta, mistä poimin mukaani minttua, timjamia ja basilikaa. Silppusin yrtit pieneksi silpuksi, lisäsin yrttiseokseen öljyä, parmesaaniraastetta, rouhittua hapankorppua ja suolaa. Monissa ohjeissa oli käytetty kuorutteeseen vaaleaa leipää, mutta eihän meillä sitä tietenkään ollut, enkä missään tapauksessa halunnut uhrata meidän viimeisiä ruisleipäpaloja ruokaan! Seuraavaa ruisleipälähetystä joutuu kuitenkin odottamaan vielä muutaman viikon.

Lihan paistaminen ilman paistomittaria on hieman arpapeliä, mutta onnistuinpa siinä kuitenkin täydellisesti. Käytin lihan nopeasti pannulla, jonka jälkeen levitin yrttikuorutteen kareen päälle. Sitten vain lammas uuniin n.200 asteeseen, 15-20 minuutiksi. Lopuksi vielä loppukypsennys foliossa ja täydellinen kypsyys oli taattu. Tosin, jälleen kerran päätin hankkia uuden paistomittarin, sillä vastaavaan täydellisyyteen ei varmasti seuraavalla kerralla päästä.


Lopputulos oli taivaallisen hyvää, jota parempaa mikään sveitsiläinen ravintola ei varmasti tarjoa. Yrttiseoksessa ollut minttu loi annoksesta ihanan raikkaan maun ja hapankorppu antoi kivaa rapsakkuutta kuorrutukseen.


Lisukkeeksi tekaisin valkosipuliperunat ja minttuchutneyn sekä väriä lautaselle toi timjamilla höystetyt porkkanat.

Ja maistuihan se lammas Herr Pohjaton Vatsallekin vaikka jossain lampolassa olikin yksi bää taas vähemmän...